Tissistä äidiksi

Apua, en halua antaa tän blogin hiipua, nyt ryhtiä päivittämisiin... Olen miettinyt viime kuukaudet lapsen ja mun välistä yhteyttä ja läheisyyttä. Imetyksen lopettamisen yhteydessä pyöri mieleen haikeus sen tietynlaisen, oman ja yksityisen läheisyyden katoamisesta, mitä äidin ja lapsen välillä nyt on. Tokikaan en ajatellut, että läheisyys katoaa, mutta tiedostin että jokin spesiaali loppuu. Niin se menikin.

Tyttö vieroitti minut hienosti imetyksestä. Vaikka hänelle sanoi ”tissi”, hän vain näytti missä ne sijaitsevat, minun ja omansa. Mutta ei puhettakaan että mitään olisi yritetty suuhun laittaa. Harmitukset tai nukkumaanmenot tai lähelläolo eivät laukaisseet tytölle tarvetta imeä tissiä, sitä vastoin hän on kova silittelemään ja tunnustelemaan korvia, hiuksia tai kynsiä, samalla kun hän on vieressä ja lähellä. Tytön voi myös melko huoletta nostaa nukkuvana autosta vaunuihin tai laskea sylistä sänkyyn, eikä hän herää. Uskon että yhteys on imetykseen siinä, että aiemmin kaipasi tissiä jos sattui unesta siirtäessä havahtumaan hereille. Silti mua ei kyllä koskaan huolettanut se, että lapsi nukahtaa rinnalle. Ei siinä mitään huolta olisi ollutkaan vierotusvaiheessa, kun se kävi niin helposti.

Mutta, siitä läheisyydestä. On maailman ihaninta kun pieni toukka käpertyy ihan kiinni kylkeen nukkumaanmennessä. Joskus taputtelen sormenpäillä tytön selkää ja tyttö nukahtaa hymyillen. Tyttö ottaa kiinni kädestä eikä päästä irti ennen kuin ote herpaantuu nukahtaessa.