Pupuja!

Olen tehnyt joitain vuosia myyntiin pupuja, jotka kiikkuvat keinuissa joko istuen tai seisten. Ensimmäiset puput tein ihan askarteluvillasta, mutta sittemmin materiaali on muuttunut aitoon lampaanvillaan. Keinuja olen tehnyt petsatuista pajunoksan pätkistä ja milloin mistäkin kierrättäen vastaan tulleesta ”lautamateriaalista”. Pupuilla on ollut päällään joko kaulahuivia tai villapaitaa, joka on kudottu kasveilla värjätystä langasta. Aikojen alussa neulahuovutin palasia, jotka sopivat tarvitsemiini osiin. Nyttemmin huovutan ison levyn, josta leikkaan tukevilla pahvikaavoilla vakiintuneet, tarvitsemani osat. Osat olen ommellut kasaan yleensä käsin, raskaana ollessa ajan säästämiseksi kerran koneella...

Vauva-arjen keskellä on huovutuskone pukannut savua ja kädet kaivanneet terapeuttista näpertämistä. Olen saanut tehtyä pieniä juttuja, jotka arjen keskellä merkkaavat minulle maailmaa. Huovutukselle olen odotellut sopivaa aikaa ja nyt sen löysin. On taito tehdä asioita tehokkaasti siitä huolimatta, että tekeminen katkeaa vauvan mutustaessa koiran kuivamuonaa tai livahtaessa kylpyhuoneeseen levittelemään tavaroita, kun ovi unohtui auki.

Äitiyspakkauksen mukana tullut patja on oiva huovutusalusta. Sillä pystyy tekemään kerralla ison huopalevyn. Jos tulee äkkinäinen tilanne, se on helppo nostaa pois esim. olohuoneen pöydältä turvaan jonnekin korkeammalle. Huovutusneulaimet ovat kylläkin erilaisia; Novitan muovinen neulain ei tunnu uppoavan villan läpi patjaan samalla tavalla kuin puuvartinen, jonka ostin sen kauniin ulkonäön vuoksi. Joka tapauksessa kummallakin saa asian hoidettua kuten on tarkoitus. Tikutan villakasan hieman kokoon patjan päällä, puolta käännellen, niin että se jotenkuten muodostaa levyä. Tilkitsen kohtia joista valo kuultaa liikaa läpi. Lopuksi käyn palan molemmin puolin läpi Novitan oman huovutusalustan päällä; sen harjasten kanssa villasta saa tukevan otteen ja se huopuu tiiviimmin. Vielä heitän neulat nurkkaan ja märkähuovutan palan siistiksi tiskipöydällä kuplamuovin ja mäntysuovan avulla. Valmiit palat pesen villaohjelmalla pyykinpesukoneessa.

Pyykinpesukoneesta tulleisiin villalaattoihin piirrän pupun kaavat ja leikkaan osat irti. Tässä vaiheessa vielä tarkistan osien vahvuutta ja neulahuovutan niitä tarpeen vaatiessa vahvemmiksi. Putsausta, puunausta, pesua, lopulta palaset ovat valmiita ommeltaviksi. Suosin ehkä jatkossa kuitenkin käsin ompelemista koneen sijasta. En saa luotua itselleni rauhallista ompelunurkkausta ja toisaalta nyt juuri olisi vauva koneen johdoissa koko ajan kiinni. Käsin palasten kokoaminen on helposti keskeytettävää ja hiljaista puuhaa...

Siitä sitten vaan, pupu täyttäen vanulla ja villajätejämillä, osat kiinni, keinuun kiikkumaan.