Kultahippuja: Huono äiti, hyvä äiti

Facebookissa eräs äitikollega avasi keskustelun kommenteille ”huonon äitiyden”-teeman alle. Tarkoitus oli tunnustaa huumori mukana pitäen, esim. käyttääkö joskus eineksiä kun ei jaksakaan laittaa ruokaa. Nautin kommenteista ja sen tiimoilta aloin miettimään omia hyvyyksiäni ja huonouksiani.

Nyt kun ollaan sillä kynnyksellä, että lapsi saa taas alkaa syödä enemmän ja erilaista, olen tosi tarkkana sokerista. En halua lapsen syövän esim. sokerijogurtteja ja 1-vuotissynttäriksi suunnittelen kakun, jota tyttö voi syödä, mutta ei mitään sokeripommia. Siltikään en aio pantata lapselta makeita, haluan vaan että tutustutaan ensin terveelliseen ja tavalliseen makeaan. Tiedän niin monta, jotka on heti tarjonneet kauhean sokeripitoisia ruokia ja sitten ei ole muu kelvannutkaan.

Enivei, meillä juodaan luomu täysmaitoa (koska se on meistä ainut kaupan litku joka on melko lähellä maitoa), käytetään paistamiseen useimmiten voita ja maustetaan suolalla, kai me voidaan tän myötä tosi huonosti. Näillä aion ajan myötä varmaan myös lapseni myrkyttää. Kaikkien syöpien uhalla aion myös joskus tarjota lapselleni eineksiä. En mä jaksa aina laittaa ruokaa ja lähden siitä ettei mun tarvikaan jaksaa. Sitä paitsi joskus on itekki pakko saada maksalaatikkoa rusinoilla tai pliisuja vaaleita karjalanpiirakoita. Lapsikin on ”totutettu” valmisruokiin, ja hyvin ne maistuvatkin, mutta pääasiassa olen koko ajan tehnyt ja teen lapsen ruoat itse. Kyllähän se nyt jo voi aika samoja vedellä mitä mekin, miinus suola.

Kestovaippailu ei meillä lähde, vaikka ajattelin sen olevan hyvä keino säästää rahaa. Nyt kun kuitenkin ollaan köyhyysrajan alapuolella. Mutta kun miestä ei nappaa, en jaksa yksin, enkä tiedä onko siinä järkeäkään. Jonkun kerran olen jotain vaippoja kokeilut ja that's it. Niitä varten ostin muuten hajutonta super-eko-multi-hyper-pesuainetta ja kai mä sen johki siivousrätteihin sit käytän. Mä meinaan tykkään, että puhdas pyykki tuoksuu jollekin, vaikka huuhteluaineita en varmasti käytä ikinä.

Ostan lapsen vaatteet kirpputorilta. En pelkästään ”uu siks et se on niin ekologista, trendikästä ja hippiä”, vaan koska minulla ei ole rahaa. Samasta syystä myin hiukan vaatteita kirpputorilla enkä lahjoittanut pakolaisille. (Oon niin huono ihminen.) Kirpputorilla shoppailu on mulle arkista ja rakasta monesta syystä muutenkin, ja on ihan kiva pukea lapsi erilaisiin vaatteisiin, kuin mitä kaupoista löytyy. Ja loppujen lopuksi varmasti aika vähän aikaa sitten ne on kaupan hyllyllä notkuneet, lapset niin kasvaa. Juuri Turun ja kotipaikkakunnan reissulta sain lapselle vaatetta ison muovikassillisen; täydennystä tän hetken kokoon ja seuraavastakin taitaa ns. ”perusmäärä” olla jo täynnä. Ihan siistiä ja hyvää vaatetta kyllä saa, ottaen huomioon että hinta on muutaman euron. Nukkaisia ja kulahtaneita vaatteita en osta ja nauran joka kerran niitä haalistuneita Me&I-rääsyjä, mistä vaan edelleen pyydetään vähintään 10 euroa koska merkki.

Saisin varmaan listattua tätä ”huonommuuttani” loputtomasti. Tän päivän äidin pitää olla ties vaikka mitä. Tuntuu, että hirveän pienistä asioista saa itselleen pahan mielen jos on vähänkään herkillä tai haavoittuvassa tilassa. Kaikki tässä maailmassa on yhtä kilpailua ja suorittamista toisinaan. Toivottavasti äitinä ei tarvitse kilpailla muusta, kuin lapsensa huomiosta ja yhdessä vietetystä ajasta. Joitakin päiviä sitten sain oman hippuni suusta ensi kerran kuulla olevani äiti. Olen saanut kuulla sen jälkeenkin, olen saanut myös hymyn ja kuolapusun samassa yhteydessä, eikä loppujen lopuksi millään muulla ole väliä.

Muutamia kuvia meidän elämästä sitten...